Seitanin pitkä historia
Om nom… Tämän äänen saattaa kuulla monen Santun seitania maistaneen tyypin suusta niin Veganuaryn aikana kuin koko vuodenkin ympäri. Seitan on maistuva vehnägluteenista valmistettu proteiinin lähde, joka taipuu moneksi. Seitanilla herkuttelun historia on kuitenkin henkisempi ja paljon pidempi kuin saattaisi ensioletuksella olettaa.
Seitanin herkullinen historia ulottuu 600-luvun Kiinan buddhalaisiin munkkiluostareihin. Seitan on tärkeä osa aasialaista makrobioottista ruokavaliota, jossa pyritään vähentämään lihankulutusta, syömään lähiruokaa ja tasapainottamaan ruoan yin ja yang-elementit.
Tätä vehnägluteenista koostuvaa proteiinin lähdettä valmistettiin munkkiluostareissa jo Tang-dynastian aikaan liottamalla vehnätaikinaa, kunnes tärkkelys ja leseet irtosivat ja puhdas gluteeni jäi jäljelle. Perinteisessä munkkien keittiössä seitantaikina paistetaan öljyssä tai keitetään kypsäksi liemessä. Japanissa seitan tunnetaan nimellä fu ja se on erityisen tunnettu buddhalaisessa Shojin ryori-ruokaperinteessä. Perinteen mukaiset ateriat tuotetaan tarkasti ja tyydyttävästi ainesosia tuhlaamatta.
Seitan – Buddhan ruoka
Jotakin aasialaisessa buddhismissa esiintyvän kasvissyönnin yleisyydestä kertoo se, että seitan tunnetaan modernista lempinimestään “Buddhan ruoka”. Buddhalaiseen kulttuuriin olennaisesti liittyvän ajattelun mukaisesti sekä eläinten että ihmisten kärsimyksestä on pyrittävä vapautumaan, minkä vuoksi kasvisruokavalio on uskonnon kannattajissa yleinen.
Buddhalaisten munkkien arkinen ruokavalio on usein vaatimaton, mutta taidokkaasti valmistettuja lihaa jäljittelevät ateriat ovat pitkään viihdyttäneet erityisesti luostareissa käyviä vieraita. Eläinten kärsimyksen sijaan herkulliset seitanateriat ovat siis jo pitkään tarjonneet monelle nautintoa!
Seitan saapuu länteen
Seitanin kehitys henkevästä luostariruoasta niin sielua kuin vatsaakin hellivään mättöherkutteluun on ollut asteittainen. Länsimaihin seitan löysi tiensä 1700-luvulla ja sen ensimmäisen länsimaisen määritelmän kirjoitti John Imison vuonna 1803. Alkuun seitania markkinoitiin diabeetikoille.
Onpa seitanin historiassa hengellisiä ulottuvuuksia länsimaissakin. John Harvey Kellogg, tuo muroistaankin tunnetun yhdysvaltalaisen yrittäjän veli, markkinoi seitania perustamassaan terveyslomakeskuksessa erityisesti seitsemännen päivän adventistiuskontoa noudattaville kristityille. Siinä missä buddhalaisen keittiön kokit tarjosivat seitania temppeliensä herkkuna, terveystietoiset seitsemännen päivän adventistit kohtelivat omaa kehoaan temppelin tavoin. Näiden kasvisruoan ystävien päivällispöydässä historiallinen herkku tunnetaan gluteenipihvien (Gluten steaks) tai Chopletsien nimellä ja se tarjotaan perinteisesti pihvien tavoin.
Seitantuotteet kaupan hyllyyn
Suomalaisten herkkupöytään seitan rantautui vasta hiljattain. Vaikka leipomoyhtiö Raisio Oyj perusti seitanin pääraaka-ainetta eli vehnägluteenia tuottavan vehnätärkkelystehtaan jo 1970, vehnägluteenia markkinoitiin ensisijaisesti rehua ja elintarvikkeita kaupallisesti tuottaville yrityksille. Vielä 1990-luvulla seitanin herkullisuudesta kuulleet kuluttajat saivat valmistaa vegekinkkunsa itse. Nykypäivänä kauppojen hyllyille on ilmestynyt paitsi vehnägluteenijauhoja seitanin valmistusta varten, myös valmiita seitantuotteita. Santun seitan löysi tiensä kauppojen hyllylle vuonna 2018 ja se on siitä lähtien tyydyttänyt kuluttajien janoa sielun- ja vatsantäytteelle niin Vegekebabin, Juhlaseitanin kuin Vegvurstinkin muodossa.
Makrobioottisen ruokavalion keksinyt ja tuotteelle ytimekkään seitan-nimen keksinyt japanilainen George Ohsawa määrittelee hyvinvoinnin seitsemän kriteerin kautta: uupumuksen puute, hyvä ruokahalu, hyvä uni, hyvä muisti, hyvä huumorintaju, ajatusten ja tekojen tarkkuus sekä kiitollisuus. Läpi aikakausien ja yli mannerrajojen erilaisia elämänkatsomuksia kannattaneiden yhteisöjen keskuudessa on suosittu seitania. Ajattelumallit ja erilaiset näkemykset muuttuvat, mutta yksi asia on varmaa – seitan on jumalallisen hyvää ja tyydyttää varmasti niin mielen, ruumiin kuin sielunkin tarpeet!
Lisää tietoa seitanista pääsee lukemaan tästä.
Teksti: Anni Kanniainen
Lähteet:
- https://tastecooking.com/buddhist-mock-meats-paradox/
- Https://feastingonfusion.wordpress.com/2016/06/12/seitan-buddhas-food/
- https://www.linkedin.com/pulse/history-mock-meat-from-buddhist-monks-vegetarian-butchers-john-harvey
- https://theculturetrip.com/asia/japan/articles/the-original-no-waste-kitchens-japans-shojin-ryori-cuisine/
- https://www.vice.com/en/article/8xyqqz/the-origins-of-fake-meat-are-rooted-in-chinese-cooking
- https://www.atlasobscura.com/articles/the-history-of-fake-meat-starts-with-the-seventh-day-adventist-church